Materialismin ja darvinismin perusongelma

Darwinismin kassinen ongelma on siinä, että luonnollisimmillaan materialismin maailmankuvan mukaan ihminen on laumaeläin ja petoeläin. Mikäli yksilön arvoa ja etenkin oikeuksia haluttaisiin perustella luonnollisen argumentin avulla, perustelu joudutaan tekemään ristiriidassa darvinismin lähtökohdan kanssa. Toisin sanoen ihmisyys on mahdollista ainoastaan tilanteessa, jossaihminen ei ole laumaeläin eikä petoeläin. Miksi hän ei olisi sitä, onkin sitten vaikeampi kertomus.

Evolutionismi ei ole kovian suosittu ihmiskäsityksen perusta, koska se ei ole aina johtanut ihmisyställisyyteen vaan helposti myös nihilismiin. Sen osoittaa iso joukko ajattelijoita Nietzschestä Linkolaan. Aito darvinisti ei kykene muodostamaan myönteistä, petomaisuuden välttämättä poissulkevaa ihmiskäsitystä. Hän pystyy ainoastaan kehittämään hieman irrationaalisen ja petomaisuuden kanssa kilpailevan, humanistisen käsityksen ihmisen merkityksestä. Evolutionismin peikkona vaanii jatkuvasti yli-ihmisyyden ihanne, jolla kylläkin riittää sosiaalidarvinistisia kannattaji joka sukupolvessa  - ikävä kyllä.

Onneksi yleensä materialistinen ateismikin lainaa ihmiskuvaa teismin puolelta.

Uusateisti elää jatkuvassa darvinistisessa ristiriidassa moraalinsa kanssa

Dawkins puhuu itsekkäistä geeneistä, jotka tuottavat elämään tahtonsa mukaan. Minusta tämä kuulostaa taikauskolta? Dawkinsin mukaan geeni tuottaa ominaisuuksia niin, että yksilön toiminta sosiaalisessa ympäristössä onnistuu paremmin. Minun mielestäni tässä ei ole enää mukana darvinismin sattumaa ja lukemattomien sukupolvien ajan kestävää sokeaa luonnonvalintaa.

Dawkins selittää ihmisten välistä ystävällisyyttä näennäisenä sopuna ja pelkkänä ryhmäitsekkyytenä, rapsuta sinä minua, niin minä rapsutan sinua. Ystävällisyys on darvinisti Dawkinsille kaupankäymistä, jossa menestystä ostamalla yksilö varmistaa oman säilymisensä. Hyvä käytös on dawkinilaisuudessa väline edun saavuttamiseen. Käänteisestihän tämän pitäisi tarkoittaa sitä, että yksilö on valmis syömään toisen heti, kun siitä on hänelle suurempi etu.

Dawkins itse säikähtää päätelmiään ja ryntää seuraavaksi puolustamaan myötätuntoa ja muita hyviä tunteita. Tätä hän ei kuitenkaan pysty perustelemaan darvinismilla vaan päätyy toistelemaan kristillistä etiikkaa, vaikka haluaakin jättää siitä Jumalan pois ja samalla poistaa kaikki perustelut hyvälle käytökselle.

Kun Dawkins ja muut uusateistit haluavat rakentaa ihmisläheistä etiikkaa, niin he joutuvatkin tekemään sen vastustaen "Jumalan tappajan" Nietzschen ajatuksia eikä kristillistä etiikkaa. Ainut kohta missä uusateisti pystyy erottamaan moraalinsa kristillisestä moraalista on seksuaalimoraali. Tätä uusateistit ovatkin sitten alleviivanneet useammalla kynällä, jopa niin vahvasti, että saa käsityksen, että seksuaalimoraali on uusateistille ainut moraalin laji. Tässä he asettuvat samalle viivalle kuin halveksimansa nutturapäiset kristityt moralistit.

Uusateistikin kannattaa konservatiivisia moraalikäsityksiä samoja, joita kristillisyys kannattaa, lasten oikeuksia, perheen suojaa, yksilön loukkaamattomuutta, tasa-arvoja ja muita moraalisia arvoja, joita YK:n ihmisoikeuksien julistuksessa tuodaan esille.

Uusateistilta voi kysyä, että miten on mahdollista, että aikamme pahin totalitarismi, natsismi, perusteli tekojaan juuri ateistisella ja darvinistisella nietzscheläisellä nihilismillä ja toteutti Nietzschen synkkää ihmiskuvaa.

Aikamme toisen ja laajemmalle aikoinaan levinneen totalitarismi, kommunismin, ihmiskuva ja maailmankuva oli myös materialistinen ja darvinistinen. Nykyajan uusateistilla on synkkää seuraa.

Uusateisti joutuu selittämään itselleen miten ihminen eroaa eläinkunnasta, joka darvinismin mukaan toimii luonnonvalinnalla ja vahvimman oikeudella selvitä. Miksi uusateistin pitäisi välittää imisen tunteesta, jos koko ihmiskunnan kehityksen uskotaan darvinilaisesti perustuvan heikkojen häviämiseen? Hitlerin ja Stalinin haamut lepävät uusateismin yllä.

Uusateisti on ristiriidassa: samalla, kun uusateistien maailmankuvan tulee olla darvinistinen, sitä ei saa kuitenkaan selittää darvinistiseksi. Samalla, kun uusateistin tulee hyväksyä evolutionismin periaatteet, hän ei voi missään nimessä muodostaa ihmiskäsitystään niiden perusteella. Kuinka on mahdollista elää tällaisessa ristiriidassa?

Sosiaalidarvinismin aikeuttama ristiriita ateismille

Darwinin tärkeimmät teesit:

• Eliöissä tapahtuu geenitasolla muuntelua mutaatioiden kautta
• Yksilöt tuottavat enemmän jälkeläisiä, kuin ympäristö kykenee elättämään
• Tämä johtaa jälkeläisten taisteluun olemassaolosta
• Näin tapahtuu luonnollinen valitan, jossa elinkelpoisimmat jäävät eloon
• Vähitellen vahvimmat mutaatiot tuottavat uusia lajeja

Darwinin kuuluisan kirjan Lajien synty (1859) koko nimi on "On the Origin of Spiecies by Means of Natural Selection or the Preservation of Favoured Races in the Struggle for Life".

Noista Darwinin teeseistä kaksi on lainattu populaatioteoreetikoilta, esim. Thomas Malthuksen teoksesta Essays on the Principle of Population (1798). Muistan, että lukiossa käsiteltiin biologiassa Malhuksen populaatioteorioita.

Darwin kirjoitti omaelämänkerrassaan, että Malthuksen teoria perusti hänen teoriansa lajien muuntelusta ja luonnonvalinnasta. Malthus sovelsi periaatettaan yhteiskunnan kehitykseen ja Darwin kasvikuntaa ja eliömaailmaan.

Ateistisen aatemaailman mukaan uskonnot ovat väliaikainen vaihe ihmiskunnan kehitystä. Tähän liittyy käsitys, jonka mukaan uskontojen historia jaetaan kolmeen vaiheeseen. Varhaista maagista vaihetta olisi seurannut suurten pelastususkontojen vaihe (erityisesti kristinusko). Toisen vaiheen ateistien mukaan korvaa sekulaari modernismin vaihe. Tämä on yksi syy miksi ateistien mukaan uskontoihin pitää suhtautua järjen vastakohtana.

Maalistuminen onkin siksi ateistien yksi tärkeimmistä ohjelmista. Se on ennen kaikkea kristillisyyden vaikutuksen poistamista yhteiskunnasta. Tässä ateistit ovat aktiivisia. He pyrkivät poistamaan uskontojen opetuksen kouluista ja korvaamaan sen elämänkatsomustietoudella. Kouluista halutaan myös poistaa kaikki kristilliset symbolit, juhlat, virret ja aamuavaukset. Ateistit puuttuvat myös eduskuntakauden aloitusjumalanpalvelukseen tai armeijan valan muotoon. Kärkevimmät ateistit haluaisivat kieltää myös kristillisten symbolien käytön julkisilta paikoilta jopa yksityisiltä ihmisiltä. Euroopassa onkin käyty useita oikeudenkäyntejä, voiko esim. lentoemäntä pitää suurta ristiä kaulassa, saako hotellinomistaja kertoa uskostaan, jne...

Hengellinen ja teologinen maailmantulkinta halutan poistaa ja tilalle tarjotaan ateistista näkemystä, jota suureellisesti kutsutaan tieteelliseksi käsitykseksi. Vaikka tiede ei ota kantaa yliluonnolliseen. Sehän tutkii ja sen tutkimusalueeksi on rajoitettu ainoastaan luonnollinen maailma.

Loogisesti ajatellen darvinistinen maailmankuva johtaa sosiaalidarvinismiin. Eläinten kesken vallitsee olemassaolon taistelu, jossa vahvin voittaa ja vahvimmat geenit jatkavat elämäänsä. Sosiaalidarvinismi vain siirtää tämän olemassaolon taistelun ihmisyhteisöön. Kehitysajattelu ei ole Darwinin keksintö. Antiikin aikana kehitysajatus oli suosittua (uusplatonismi). Mutta Darwinin ansiosta 1800-luvulla tapahtui suunnaton maailmankuvan muutos. Se mukaa ihminen ei ole enää ainutlaatuinen muusta luonnosta poikkeava olento, vaan on yksi eläin.

Darwinin ajatus taitelevasta luonnosta on raaka ja julma, ja se edustaa samalla tavalla kovia ja säälimättömiä arvoja kuin Nietzchen herramoraali. Ne ovat rinnakkaisia ilmiöitä. Darwinin aate tulkitsi uudelleen koko ihmiskunnan suhteen ympäristöönsä ja olemassaolon todellisuuteen. Väkivaltainen olemassaolon taistelu on sisäänrakennettu evolutionismiin. Ihminen on vailla Jumalan turvaa ja selviää vain jos hän on muita ovelampi ja vahvempi olemassa olon taistelussa. Tästä taas seuraa, että darvinismin seurauksena moraali määritetään uudelleen. Sitähän länsimaisessa yhteiskunnassa on tehty jo vuosikymmeniä ja tehdään edelleen.

Niinpä mikään filosofinen rajaus tai sievistely ei pysty erottamaan darvinismia sosiaalidarvinismista. Sillä darvinismi toi kokonaan uuden käsityksen todellisuudesta ja ihmisen asemasta. Siksi evolutionismiin vetoava uusateismi joutuu ottamaan kantaa sosiaalidarvinismiin. Onko mahdollista omaksua evolutionismi hyväksymättä luonnon periaatteellista väkivaltaa? Onko ihminen siis vain eläin?

Britanniassa yhteiskuntaan sovellettu kehitysoppi sai nopeasti jalansijaa. Rasismin tutkijat ovat kiinnittäneet huomiota siihen, että jo evoluutioteorian toinen suuri nimi, A.R. Wallance totesi 1860-luvlulla, että rotuoppia voidaan soveltaa ihmisyhteisöjen ja rotujen väliseen kilpaa. Darvinismissa, jos se hylkää Jumalan ihmisen luojana ja siten ihmisen Jumalan luomana ainutlaatuisena olentona, on siis sisään rakennettuna rasismi. Wallancen mukaan "kehittyneet rodut" tulevat syrjäyttämään "villit kansat ja kulttuurit" darvinismin periaatteella.

Atropologi W.W. Reade kirjoitti 1964, Savage in Afriga, että "musta rotu" tulee väistymään ja jäämään "valkoisen rodun" jalkoihin.

Vahvemman oikeus nousee ei-kristillisestä kehitysajatuksesta, jonka mukaan ihmisen arvo määritetään hänen sivistystason, vahvuuden tai selviytymiskykynsä mukaan.

Sosiaalidarvinismilla on kaksi juurta: eurooppalainen rasistinen kehitysideologia ja Darwinin evolutionismi, joka on jo teorian tasolla sidoksissa ajatuksen vahvemman eloonjäämisestä yhteisössä.

Oswald Spenglerin historian filosofinen teos Der Untergang des Abldlandes (1918-22) seuraa Nietzschen ajatuksia. Hän asetti vastakkain juutalaisuuden sekä kristillisyyden "maagiset uskonnot" ja Euroopan faustisen sielun. Spengler näki juutalaisuuden ja kristillisyyden "uhkana" Euroopan faustiselle sielulle. Tässä on vahva yhtymäkohta nykyisen uusateismin sanomalle uskontojen vaarallisuudesta.

Tästä nousi ensimmäisen maailmansodan jälkeinen juutalaisviha. Juutalaisuuden katsottiin edustavan Nietzschen vastustamaan orjamoraalia ja mennen maailman "sisäisesti kuollutta" aatetta. Se oli vastavoima valistuneelle Euroopalle, joka etsi suuntaansa tieteisuskon perusteella. Taas kuulostaa tutulta, kuin 2000-luvun uusateistien suusta.

Vahvemman oikeuden periaate on Darwinista lähtein sisäänrakennettu modernin ihmisen maailmankuvaan. Väkivaltaisen luonnonvalinnan ajatus ohjasi eurooppalaista ihmiskäsitystä. Siksi esimerkiksi imperialismin raju historia ei ollut vain valitettava välivaihe humanismin täyttymystä kohti kulkevassa evoluutiossa.

Darwinin serkku Francis Galton kehitti imperialismiin sopivaa käsitystä siitä, että valkoiset länsimaalaiset "väistämättä tuhoavat muita rotuja tieltään". Brittiläinen ihmiskäsitys alkoi olla jo 1800-luuvn lopulla evolutionismin mukainen. Sen mukaan "alkukantaiset heimot" eivät olleet ihmisiä samassa mielessä kuin kehittyneemmät "sivistyskansat". Benjamin Kidd kirjoitti kirjan Social Evolution (1849), jossa hän oli vakuuttunut siitä, että eloonjäämisoppi on kristillistä moraalia merkittävämpi ihmiskunnan kehittämistä ohjaava tekijä. Kiddin mukaan rotujen taistelussa huonommat joutuvat alistumaan ja se kuuluu hänen mukaansa kilpailun ankariin "väistämättömiin ehtoihin".

Alexander Tille kirjoitti 1893 teoksessaan Volksdienst: "Vahvemman oikeus kumoaa kaikki historialliset oikeudet". Tämä merkitsi Tillen mukaan "vahvemman rodun oikeutta hävittää alempi rotu."

Sosiaalidarvinismi merkitsee ennen kaikkea sitä, että väkivaltaisesta vallankäytöstä tehdään sivistyneistön oikeus. Sitä tukee luonnontieteellinen maailmankuva, jonka mukaan ihmiskunta kokonaisuudessaan kehittyy vahvemman oikeuden kautta yhä suurempaa kukoustukseen. Nietzcshen ajatuksia mukaillen: kristilliseen orjamoraaliin perustuva säälin tunne estää ihmiskuntaa kehittymästä.

Saksassa 1931 darvinismiin sitoutunut psykiatri Hermann Simon määritteli ihmisarvon sosiaalidarvinismin ehdoilla seuraavasti, "Yksilö on yhteisölle sen arvoinen, mitä hän on kykenevä tuottamaan sille, ja erityisesti ylitse oman välittömän ylläpitonsa... Painolastiolioita ovat kaikenlaiset 'vähempiarvoiset', joiden olemassaolon kustannukset jäävät enemmän tai vähemmän yhteisön maksesttaviksi." Simonin mielestä demokraattinen oppi tasa-arvosta on yhteiskunnalle vaarallinen.

Näin perustettiin rotupuhtaiden ideologian, joka toi karmeaa satoa Saksassa. Eikä tämä rotupuhtauden oppi pysähtynyt Saksan häviöön toisessa maailmansodassa. Vielä 1950-luvulla Uppsalassa toimi rotubiologian laitos. Rotunäkemyksen tieteellisyyteen uskottiin ja aatteen syvyys Euroopassa oli suuri.

Ateisteilla on tapana syyttää elämän rajusta todellisuudesta jumaluuksien tai Jumalan heikkoutta. Todellisuudessa ongelma on täysin päinvastainen. Sosiaalidarvinismi on ihmisen aikaansaamaa ja lähtee materialistisesta maailmankuvasta, jossa Jumala hylätään. Jos kaikki on vain materiaa ja luonnonvalintaa, niin käsitys hyvästä vaikeutuu. Kysymyksessä ei siis ole pahan ongelma, vaan hyvän ongelma. Miksi täällä eläinten kesken pitäisi olla hyvää?

Kuvitelma ihmisen pohjimmaisesta hyvyydestä on osoittautunut vääräksi. Ihmiskunta näyttää toimivan vahvimman oikeuden mukaan. Jotta tästä päästään irti tarvitaan jumalallista eettisyyttä ja moraalia, joka suitsee ihmisen itsekkyyden ja oman edun tavoittelun.

Darvinismi onkin ateismin uskonkappaleista heikoin. Darvinismi perustuu olemassa olon taisteluun ja väkivallan hyväksyntään. Mutta ateistit eivät luonnollisesti älykkäinä ihmisinä voi hyväksyä väkivallan käyttöä ja sillä tavalla astuvat takaisin kohti kristillistä ihmiskäsitystä ja arvomaailmaa. Evolutionismin perusperiaatteet ovat sisäisesti ristiriidassa. Darvinismin luonnonvalinnan hyväksyminen johtaa sosiaalidarvinismiin. Kun darvinistit alkavat perustelemaan ihmisen arvoa he käytännössä hylkäävät maailmankuvansa.

Matkalla kohtia ateistista yhteiskuntaa?

Uusateismi on noussut voimakkaasti tällä vuosituhannella. Sen nousu alkoi New Yorkissa islamistien tekemän terroristiteon (jossa kuoli noin 3000 ihmistä) jälkeen. Uusateismilla on voimakkaita julistajiaan, esim. tunnettu biologisti ja kirjailija Richard Dawkins. Näiden uusateistien näkemyksen mukaan uskonnot ovat ihmiselle vahingollisia ja ne pitäisi kytkeä pois yhteiskunnasta.

Näkemyksen juuret ovat saksalaisen filosofi Nietzschen kirjoituksissa ja myös kulttuuridarvinistisissa näkemyksissä. Kulttuuridarvinismin mukaan ihmiskunnan kulttuurinen kehitys kulkee varhaisista maagisista uskonnoista suuriin pelastususkontoihin ja tämän jälkeen sekulaariin moderniin kauteen. Uskontoihin suhtaudutaan tämän näkökannan mukaan järjen ja tiedon vastakohtana.

Nietzsche näki uskonnon ja erityisesti juutalaisuuden ja kristillisyyden tuovan ihmiselle orjamoraalia, jossa alistutaan ulkoa tulevaan moraalisäännöstöön. Nietzschen mukaan se vahingoittaa ihmistä. Herramoraali taas asettaa ihmisen moraalisäännöstöjen yläpuolelle. Tässä ihminen kehittää itselleen omat säännöstönsä. Nietzschen yli-ihminen oli hyvän ja pahan tuolla puolen.

Tämä asettaa uusateismille yhden vaikeimmista haasteista, mikä on moraalin selkäranka, jos uskonnolliset moraalisäännöstöt kielletään? Mistä moraali muodostuu ja muodostuuko se kunkin ihmisen omien halujen ja tarvemaailman mukaisesti. Moraalisissa valinnoissahan usein ihmisten edut joutuvat ristiriitaan. Esimerkiksi oma ja rakastajattaren kiintymys ja halu joutuu vastakkain vakituiselle kumppanille osoitetun uskollisuuden kanssa. Nietzschen oppien seuraaminen vie nihilismiin ja arvokriisiin. Tietoteoreettinen nihilismi kieltää totuuden tietämisen mahdollisuudenkin, arvoteoreettinen nihilismi eli arvonihilismi kieltää moraalisten arvojen, arvostusten tai normien pätevyyden tai mahdollisuuden.

Uusateistien päämäärä on poistaa yhteiskunnasta uskonnolliset piirteet. Uusateismin toimintaalue on länsimaissa. Tällöin uskonnottomuuden päämäärä kohdistuu kristinuskoa vastaan. Uusateistit vaativat yhteiskunnan oleva "neutraali" uskonnoista eli uskonnolliset toiminnat, merkit ja viittaukset pitäisi poistaa siitä. Tässä on yksi uusateistien esittämistä harhoista. He näkevät yhteiskunnan organisaationa, jonka päälle uskonto on keinotekoisesti liimattu. Kun tämä irrallinen uskonto poistetaan siitä, niin jää jäljelle neutraali yhteisö. Asia ei kuitenkaan ole näin. Uskonnoton yhteiskunta on ateistinen yhteiskunta. Ateistinen ja teistinen ovat käsitteinä symmetrisiä. Niiden välillä ei ole välimuotoa. Jos yhteisössä ei ole uskontoja, niin yhteisö on ateistinen. Jos taas yhteisössä on uskontoja niin se on teistinen. Omasta mielestäni on parasta, jos yhteisössä sallitaan ja annetaan elää rinnakkain molemmat ilmaisut.

Uskonnottomaan yhteisöön uusateismi pyrkii erityisesti poistamalla lasten elämästä uskonnollisuuden. Retoriikkana käytetään termiä "aitoa uskonnonvapautta". Tällä tarkoitetaan sitä, että lapselle ei sallittaisi uskonnollista kasvatusta, tällöin lapsi voisi myöhemmin aikuisiällä "vapaasti" valita oman maailmankuvansa. Uusateismi ei halua myöntää, että myös tässä toimii symmetrisyys. Jos lapselle ei anneta teististä kasvatusta, niin hänen kasvatuksensa on tällöin ateistista.

Esimerkiksi nykyinen ulkoministeri, Tuomioja, näkisi hyväksi skepsiksen tilaisuudessa pitämänsä puheen perusteella sitä, että vanhempien ei sallittaisi antaa lapsilleen uskonnollista kasvatusta. Tällöin vanhemmat pakotettaisiin antamaan lapsilleen ateistisen kasvatuksen. Asia on täysin rinnasteinen siihen, jos ateistien lapsille annettaisiin pakolla uskonnollinen kasvatus.

Ateistiset järjestöt ovat vaatineet koulujen uskonnonopetuksen lakkauttamista ja sen korvaamista elämänkatsomustietoudella. Elämänkatsomustietous on saanut alkuunsa ateistien vaatimuksesta saada uskonnonopetuksen korvaaja koulumaailmaan. Elämänkatsomustietoudella pyritään siihen, että lapsille kasvatetaan uskonnoton maailmankuva, toisin sanoen ateistinen. Jos maailmankuvan opetuksessa otetaan huomioon Jumala olemassaolo, niin se on teistinen. Jos maailmankuvan opetuksessa ei oteta huomioon Jumalan olemassaoloa, niin se on ateistinen. Asia on symmetrinen.

Nyt ateistien vaatimus on laajentunut saada elämänkatsomustietouden opetus myös muille halukkaille kuin uskonnottomille. Samalla ateistijärjestöt tekevät voimakkaasti töitä saadakseen uskonnonopetuksen pois kouluista. Tällä toimilla ateistit pyrkivät ateistiseen yhteiskuntaan poistamalla lasten maailmankuvasta Jumalan olemassaolon.

Usein uusateistien kannattama uskonnonvapaus on negatiivista uskonnonvapautta. Tämän näkemyksen mukaan uskonnon vapaus on vapautta uskonnoista. Neuvostoliitossa tämä näkökanta oli puhtaana käytössä, siellä tämän näkökannan mukainen täydellinen "uskonnonvapaus" oli voimassa, kun kaikki maan kansakunnat oli "vapautettu" uskonnoista.

Tämä näkemys rikkoo myös vanhempien uskonnonvapauden siirtää heidän uskonnollista perintöään lapsille. Kielto olisi sama kuin vähemmistökielten edustajien ei annettaisi siirtää omaa kielellistä perinnettä lapsilleen. Uskonnollinen perinne on yhtä tärkeää kuin esim. kansallinen, etninen tai kielellinen perinne. Kukaan ei ole vielä vakavasti ehdottanut lasten tulevaisuuden "valinnen vapauden" perusteelle kieltää vanhemmilta siirtämästä lapselleen etnistä, kielellistä ja kulttuurillista perinnettä.

Tässä vaatimuksessa näkyy ateistien uskontofobia. Uskonto on ateistisen näkemyksen mukaan paha. Tämä käsitys on syntynyt kulttuuridarvinismista ja nietzscheläisestä yli-ihmis-, orja- ja herramoraalikäsityksestä. Näkemystä perustellaan eri uskontojen edustajien tekemillä julmuuksilla. Samalla logiikalla ateismi pitäisi laittaa vähintään ei toivottujen aatteiden listalle. Ateistiset yhteiskunnat ja hallinnot ovat surmauttaneet enemmän ihmisiä kuin mikään uskonto. 1900-luvulla eri ateistiset hallinnot Neuvostoliiton johdolla tappoivat 100 miljoonaa ihmistä. Maailmanennätys tässä julmuudessa on ateistinen Maon hallinto, joka tappoi 65 miljoonaa ihmistä.

Kieltäisikö uusateisti Suomen ruotsinkielisiä puhumasta ja opettamasta lapsilleen ruotsia, jotta heillä olisi "täydellinen vapaus" valita aikuisina äidinkielensä. Tähän on mainittava, että ateistisen hallinnon Neuvostoliitossa harrastettiin myös tätä kielipolitiikkaa. Kysymykseen olisi helppo vastata, että pakkohan lapsen on oppia jokin kieli. Tähän minä sitten vastaan, että pakkohan lapsen on omaksua jokin maailmankuva. Ei ole olemassa neutraalia maailmankuvaa. Maailmankuva on teistinen tai ateistinen. Jos lapselle ei sallita teististä maailmankuvaa, niin hänelle kasvatetaan ateistinen maailmankuva. Kieltämällä uskonnollisilta vanhemmilta lapsensa uskonnollisen kasvatuksen heidät pakotetaan kasvattamaan lapsestaan ateistisen. Se olisi täysin sama, jos ateistin lapsi pakotettaisiin uskonnolliseen kasvatukseen. Nämä ovat symmetriset asiat.

Joten itse toivon, että ateistiset ja erilaiset teistiset maailmankuvat voivat vapaasti elää rinnakkain ja sallia erilaisia maailmankuvia tässä yhteiskunnassa. Kannatan myös sitä, että vanhemmilla on oikeus siirtää oma uskonnollinen tai uskonnoton maailmankuvansa lapsilleen.

Joulu juhlista ateistisin?

Useana vuotena kaikkien kirkollisten juhlien aikoihin aktiiviateistit ovat olleet vaatimassa kristillisen perinteen pois jättämistä julkisista juhlista ja myös uskonnon opetuksen lopetusta kouluista, lapsi parkojen uskonnonvapauden tähden.

Vaatijoina on pieni joukko aktiivisia ateisteja, jotka ovat välillä herttaisen huolissaan muslimien loukkaantumisista ja välillä kokevat uskonnottomina joutuvansa uskonnollisen pakkosyötön uhreiksi. Tosiasiassa muslimit eivät uskonnollisista juhlista loukkaannu, eikä ateistitkaan (aikuisen oikeesti). Kunhan höyryävät, että saisivat koko maan kulkemaan oman maailmankuvansa mukaisesti.

Mielestäni tässä on melkoinen ristiriita. Monet ateistit tuomitsevat kristittyjä siitä, että he vaatisivat muiden elävän omien arvojensa mukaan. Hyvänä esimerkkinä tästä on viimekesäisen Helsingin Vapaa-ajattelijoiden "vaihda Raamattu pornoon" -kampanjan yksi pääsyytöksistä. Samaa syytöstä esiintyi ateistien taholta myös ns. homokeskustelu tuomioissa. Mutta silti ateistit itse haluavat, että kaikki toimisivat heidän maailmankuvansa ja arvojensa mukaan eli poistavat kaiken uskonnollisuuden koulumaailmasta ja näkyvistä julkisesta yhteiskunnasta. Sehän olisi ateistisen maailmankuvan tahto ja tämän maailmankuvan mukaista. Eikö tämä ole mielestäsi kaksinaamaisuutta ja farisealaisuutta?

Surkuhupaisin tapahtuma, josta kuulin tämän joulujuhlakeskustelun aikana, oli että päiväkotitädit eivät uskaltaneet laulattaa ryhmällä, jossa oli muslimilapsia, mitään kristillisyyteen viittaavaa joululaulua ja muslimilapset menivät tätien kanssa piirissä laulaen "porsaita äidin oomme kaikki ...". (Jos joku ei tajunnut, niin porsas on muslimille saastainen eläin, mutta siitähän ei tarvi olla huolissaan, koska se ei liity kristillisyyteen ja siitä ei siis tarvitse olla häpeissään, koska kristillisyys on nii'in hävettävä juttu, ja kellään ateistilla ei sit niiku ole mitää possuja vastaan.)

Myönnän, että useat kristityt sortuvat välillä tähän samaan. Itse yritän pyrkiä siihen, että en vaadi oman maailmankuvani mukaista elämää niiltä, joilla on eri maailmankuva. Mutta myöntävätkö ateistit sen, että vaatiessaan kaiken kristillisyyden pois koulusta ja sen juhlista he vaativat oman maailmankuvansa toteuttamista muiden ihmisten elämässä? Ja onko se oikein?

Mielestäni olisi oikein, että kukin eläisi oman maailmankuvansa mukaan ja antaisi toisten elää omansa. Jos enemmistö haluaa, että koulussa on kristillisiä joulukuvaelmia ja joululauluja, niin antakoon laulaa ja esittää. Ja ne jotka eivät (tai joiden vanhemmat eivät) halua, olkoot vapaita olla osallistumatta. Eihän vähemmistökristittykään voi vaatia esim. Intiassa, että kouluissa ei olisi hindujumalankuvia. Vai voiko mielestäsi? Mielestäni ei. Hän voi vaatia, että hänen ei tarvitse niitä palvoa ja kumarrella ja, että hän voi silti elää vapaata elämään tasavertaisena samassa yhteiskunnassa. Se on oikeutettu vaatimus.

Toivoisin, että nämä ateistivaatijat tajuaisivat tämän ja eivät vaatisi koko suomea mukautumaan heidän maailmankuvaansa ja elämään sen mukaisesti eli luopumaan kaikesta julkisesta uskonnollisuuden ilmauksista.

Ateistit vaativat kovaan ääneen kaiken kristillisen kitkemistä joulujuhlista

On mielenkiintoista, että uusateistit näkevät uskonnonvapauden ainoastaan vapautena uskonnosta. He eivät kykene näkemään sitä vapautena opettaa omille lapsille omia arvojaan, maailmankuvaansa tai uskontoaan. Monet äänekkäät ateistit ja heid...än järjestönsä haluaisivat kaikkien lapsille, myös kristittyjen, ateistisen kasvatuksen. Eikö tämä ole suvaitsemattomuutta ja itsekkyyttä ja voisiko jopa sanoa neuvostoaikaista?

Opetetaanhan lapsille moraalia. Onko se aivopesua? Lapselle opetetaan, että kavereiden pitää antaa leikkiä omilla leluilla, toista ei saa töniä, pitää kiittää ruuasta, jne. Onko tämä sitten aivopesua? Estääkö tämä sitten lapsia tekemästä myöhemmin omia moraalisia valintoja? Saako lapselle sitten opettaa ympäristön suojelua? Estääkö tämä myöhemmin lapsia tekemästä omia valintojaan?

Monet opettavat lapsilleen jopa poliittista kantaansa. Pitäisikö sekin sitten kieltää, että lapselle tuotaisiin millään tavalla esille oma poliittinen näkemys? Tämähän voi jopa vaikuttaa lapsen poliittiseen kantaan ja estää lapselta poliittisen vapaan vakaumuksen löytämisen.

Entä sitten jos ateisti opettaa lapselle, että Jumalaa ei ole ja että Raamattu on vain kertomuksia, joissa ei ole historiallista perää. Eikö tämäkin vaikuta lapsen maailmankuvaan ja uskonnollisuuteen? Eikö samalla tavalla se ole ateistista pakkosyöttöä? Uusateistien on vain jotenkin vaikea nähdä oman maailmankuvansa ulkopuolelle ja heillä elää mielessä jatkuvasti myytti ateistisen maailmankuvan neutraaliudesta.

Maailmankuva, josta jätetään uskonto pois, ei ole neutraalia se on ateistista. Samoin kuin maailmankuva jossa on uskonto mukana on teististä. Neutraalia maailmakuvaa ei ole olemassakaan.

Mielestäni jokaisella vanhemmalla on oikeus jakaa lapsilleen omia arvojaan, maailmankuvaansa, uskontoaan tai uskonnottomuuttaan. Lapsilla on hyvä taipumus viimeistään teini-iässä kyseenalaistaa vanhempiensa näkemykset ja maailmankuva. Monien ateistien lapsista on tullut kristittyjä ja kristittyjen ateisteja.

Pitävätkö uusateistit uskovia kristittyjä alempiarvoisina, joilla ei ole oikeutta osallistua yhteiskunnan toimintaa?

Kukaan ei estä Suomessa ateisteja toteuttamasta vapaasti ateismiaan. Mutta valitettavasti se ei riitä monelle uusateisteille, vaan heidän kirjoituksista saa sen käsityksen, että he haluaisivat estää kristittyjä harjoittamasta omaa uskoaan tai osallistumasta millään tavalla yhteiskunnallisiin asioihin. Ateisti näkisi mielellään kristityt yhteiskunnan marginaalissa, jossa heille sallittaisiin oman uskonsa harjoittaminen, kunhan ovat hiljaa ja ”kiltisti”. Valitettavasti ainakin minun korvissa tämä kuulostaa samalta kuin käytäntö monessa islamilaisessa maissa, joissa kristityt saavat pitää jumalanpalveluksiaan omissa kirkoissaan kunhan ovat hiljaa ja pysyvät näkymättömissä.

Itseäni vaivaa tämä jatkuva uusateistien kristittyihin uskoviin kohdistuva valheellinen ja vääristävä propaganda, jossa ei ole paljoa totuutta. Ei ateistikaan olisi onnellinen, jos hänen elämäntapaansa kritisoitaisiin jatkuvasti valheellisesti ja vihjailtaisiin, että hänellä ei ole oikeutta olla tämän yhteiskunnan täysivaltainen jäsen. Useat uusateistien kirjoitukset pitävät uskovia jotenkin alempiarvoisina ja merkityksettömimpinä, koska uskovat johonkin, jota ei voi tieteellisesti todentaa. Tällaisen arvostelun ja vihjailun kohteeksi joutuminen ei ilahduta ketään.

Ateistit syyttävät uskovia siitä, että uskontoa käytetään keppihevosena vallankäytössä ja yhteiskunnallisessa toiminnassa. Mutta jos olemme rehellisiä, niin ateismia käytetään ja on käytetty monenlaisena keppihevosena vallankäytössä ja yhteiskunnallisessa toiminnassa. Kansainvälisenä esimerkkinä tästä voidaan mainita Albania, joka oli virallisestikin ateistinen. Kotimaisena esimerkkinä on Suomen ateistien vaatimus uskonnonopetuksen korvaamisesta ateistisella elämänkatsomustiedolla tai vaatimus siitä, että lapselle ei saisi antaa uskonnollista kasvatusta edes kotona. Nämä vaatimukset lähtevät ateistisesta maailmankatsomuksesta.

Ateismi on uskomus siinä kuin mikä tahansa uskonto. Sillä ei ole erityisasemaa tai suurempaa totuusarvoa minkään muun maailmankatsomuksen rinnalla.

Onko uusateismissa muuta sisältöä kuin kristillisyyden arvostelu? Kykeneekö se mihinkään muuhun? Kristillisyydessä on muutakin sisältöä kuin ateismin kritisointi, vaikka siihen valitettavasti joudun eksymään, uusateismin aggressiivisuuden takia.

Onko ateismissa sisältöä?

Nykyisestä 2000-luvun ateismista puuttuu totaalisesti sisältö. Siitä ei ole muuhun kuin levittämään valheellista propagandaa kristityistä uskovista ja heidän uskostaa. Missä on uusateismin sisältö? Ateismi keskittyy vain mustamaalaamiseen, muuta siellä ei ole tarjota. Ateismi jää kevyeksi kun sen pitäisi antaa vastauksia ihmisen pahoinvointiin ja katastrofeihin.

Kansakunnan laajuinen ateismi ei voi toteutua muuten kuin pakkovallan avulla. Ateistisia kokeiluja on tehty historian aikana. Neuvostoliiton ja sen etuvaltioiden hallinto on hyvä esimerkki ateismin vaikutuksesta ja diktatuurista. Albania oli virallisestikin julistautunut ateistiseksi valtioksi. Muut itäblokin maat toteuttivat sitä käytännön hallinnon tasolla kieltäen kaiken uskonnon harjoittamisen, uskonnollisen kirjallisuuden ja antamalla niistä ankaria rangaistuksia sekä uudelleen kouluttaessaan uskonnollisia ihmisiä ateismiin vankileireillä kidutuksen, aivopesun ja psyykkisten lääkeiden avulla.

Nämä ateismin lähettiläät ja pyhän sodan harjoittajat alistivat kokonaisia kansakuntia miekkalähetyksen avulla ateismin auvoisuuteen. Tämän ateistisen kokeilun jälkiä korjataan vieläkin Itä-Euroopan maissa, Venäjällä ja Venäjän alusmaiden alueilla. Valitettavasti näitä ateistisen hallinnon orjuuttamia maita on olemassa vieläkin. Uusateistit pyrkivät viemään länsimaita kohti tätä ihmisoikeuksien kieltävään maailmankatsomukseen. Suomalaisetkin uusateistit pyrkivät maalaamaan uskovista vääristetyn kuvan, jotta he voisivat riistää heiltä uskonnonvapauden ja ihmisoikeudet. Suuntaus tähän on selkeästi nähtävinä Internet-kirjoitteluissa ja uusateistien propagandistien artikkeleissa.

Ateismin nimissä tapettiin 1900-luvulla lähes 100 miljoonaa ihmistä

Uusateismin tarkoitus ja päämäärä on uskontojen vastustaminen. Tärkein peruste heille on se, että uskonnot aiheuttavat maailmassa valtavasti pahaa. Tottahan osaksi sekin on. Tähän blogiin kirjoittamistani aiemmissa teksteissä olen käsitellyt asiaa. Toisaalta isänmaallisuuskin on aiheuttanut paljon pahaa ja sotia. Pitäisikö se kieltää yhteiskunnassa?

Tosiasia on kuitenkin se, että ateismi on omassa luokassaan tässä vertailussa.  Ateistinen ideologia on hävinnyt valtiollisella tasolla Euroopassa Neuvostoliiton kaaduttua. Mutta samalla ateismilla johdettuja kansakuntia on vielä Kiinassa, Pohjois-Koreassa, Laosissa ja Vietnamissa sekä osaksi myös Kuubassa.

Vertailuun voisi nostaa esille seuraavat tosiseikat. Vuosina 1937 – 1938, vuoden aikana, Neuvostoliitossa tapettiin ateistisen hallinnon toimesta noin 690 000 ihmistä. Kaksi miljoonaa toisinajattelijoita karkotettiin kahden vuoden aikana, 1930 – 1932, pääasiassa Siperiaan. Kuusi miljoonaan ukrainalaista tuhottiin tahallaan aiheutetussa nälänhädässä vuosina 1932 - 1933. Lisäksi tshetsheenit ja inguushit karkotettiin alueiltaan vuonna 1944.

Ateistisen ideologian suorittamissa "puhdistuksissa" ja muissa surmatöissä tuhoutui 1900-luvulla yksistään Neuvostoliitossa 20 miljoonaa ihmistä. Kiinassa ateismin nimissä tapettiin 65 miljoonaa, Pohjois-Koreassa 2 miljoonaa, Kambodzhassa 2 miljoonaa, Itä-Euroopassa 1 miljoona, Afrikassa 1,7 miljoonaa ja Afganistanissa 1,5 miljoonaa ihmistä. Ateismin nimissä tapettiin 1900-luvulla lähes 100 miljoonaa ihmistä.

Suurin murhattujen määrä on Kiinassa ateistisen Mao Zedongin kaudella, 65 miljoonaa kiinalaista. Chang ja Halliday tuo vielä suuremman luvun, 70 milj., esille uutuusteoksessaan Mao (Otava). Helsingin Sanomien mukaan (3.12.06): "Mao teki pahuuden maailmanennätyksen". Lehden mukaan ateisti Mao oli "viime vuosisadan iljettävin despootti, jonka pahuudelle eivät edes Hitler tai Stalin vedä vertoja." Ainut virallinen kansainvälinen tuomio tälle ateistiselle kommunismin ideologialle on Euroopan neuvoston tuomio tammikuussa 2006.

Ateistit ovat usein kärkkäitä tuomitsemaan uskonnot niiden nimessä tehtyjen väkivallan tekojen takia. Usein kristillisyyttä vastustavat vapaa-ajattelijat ja muut ateistit kääntävät myös islamin väkivallan teot syytökseksi kristillisyyttä kohtaan ja perustelevat tällä kristillisyyden vaikutuksen vähentämistä länsimaissa. Edellä esitetyt luvut näyttävät suunnan mihin joudutaan kun kristilliset arvot poistetaan tai niiden tulo estetään yhteiskunnassa.

Mikään yhteisö tai valtio ei ole koskaan ollut ateistinen muuten kuin pakkovallalla ja väkivallalla. Valitettavasti 2000-luvun uusateistit seuraavat Neuvostoateismin viitoittamaa tietä vaatimalla uskonnon vaikutuksen poistamista yhteiskunnassa. Tähän monet heistä pyrkisivät mielellään pakkokeinoin. Kuten esimerkiksi ex-ulkoministeri Tuomioja Skepsiksen puheessaan vihjasi mielellään riistävänsä uskonnollisilta vanhemmilta oikeuden kasvattaa lapsiaan. Näinhän Neuvostoliitossa toimittiin 70 vuoden ajan. Myös Suomen tunnetuin uusateisti, Esko Valtaoja, tunnustautuu varovaisesti tämän pakkovallan kannattajaksi. Kirjassa ”Tiedän uskovani, uskon tietäväni - Keskustelukirjeitä”, Esko Valtaoja ja Juha Pihkala, Minerva Kustannus, 2010, hän kirjoittaa ”Entäpä uskovat itse, pitäisikö heitäkin suojella – suojella omalta itseltään ja oman uskontonsa vaatimilta uhrauksilta?” Karvainen neuvostoateismi on nostamassa päätään Suomen kamaralla. Lyhyt on ihmisen muisti.

Lisää tietoa löytyy kirjasta "Kommunismin musta kirja. Rikokset, terrori ja sorto" (WSOY, 2001).

Uusateistien erehdys

Uusateistien ainoa tehtävä näyttää olevan, heidän julkisten kirjoitusten perusteella, hyökkääminen uskontoja kohtaan. Heidän pyhä sotansa on osoittaa uskonnot pahaksi. Muuta sisältöä tästä 2000-luvun alussa syntyneestä aatteesta ei löydy. Uusateismi syntyi pääosin islamistien New Yorkin 9/11-terrori-iskun seurauksena eli lähtökohtana on kauhu islamin terrorismia kohtaan. Valitettavasti pelkuruus estää uusateististen hyökkäysten kohdistumista tätä pelon kohdetta vastaa ja viha puretaan pääasiassa kristillisyyteen.

Uusateistin yleinen ongelma on, että he eivät kykene tai eivät ole halukkaita erottamaan uskontoja toisistaan. Uskonnon pahat teot vieritetään tasapuolisesti kaikkien niskoille. Tästä tulee mieleeni sivupolku, että koulujen uskonnonopetusta pitäisi lisätä entisestään eikä vähentää. Opetusta pitäisi olla ainakin sen verran, että eri uskonnot ja niiden opit kyettäisiin erottamaan toisistaan. Heikoimmassa asemassa tässä ovat ateistit, jotka ovat kieltäytyneet kaikesta uskonnonopetuksesta ja hakevat tietonsa ainoastaan uusateistien propagandistisista pamfleteista.

Kahdella laajimmalle levinneellä uskonnolla on kummallakin oma pyhä kirjansa, josta kyseisten uskontojen opit voidaan tarkastaa. Myös juutalaisilla on pyhä kirja ja hinduilla useita. Uskontoja ei voi laittaa samaan koriin, vaikka niitä yhdistää nimi uskonto ja usko yliluonnolliseen. Eihän hallitusmuotojakaan laiteta samaan koriin vaikka niitä yhdistää yhteisöjen hallinta. Diktatuurin ja demokratian ero hallintomuotoina ja niiden toiminnan oikeudenmukaisuuden erot ovat selkeitä.

Luonnollisesti, jos uusateistia ajaa eteenpäin ainoastaan oman aatteensa palo, niin hän ei välitäkään erotella uskontoja, vaan haluaa vyöryttää syytteet kaikkien uskontojen edustajien teoista jokaisen päälle, jotta syyttävästä kuormasta saataisiin mahdollisimman raskas.

Yhtä tärkeää on myös huomioida, se että toimiiko kyseisen uskonnon edustaja tämän uskonnon opin ja pyhien kirjojen mukaisesti. Uskontoa on väärin syyttä teosta, jossa tämän uskonnon edustajaksi itseään väittävä toimii uskonnon periaatteita ja opetuksia sekä sen pyhää kirjaa vastaan. Eihän pasifistikaan laiteta syytteeseen, jos hän on kasvattanut poikaansa väkivallattomaksi ja kuitenkin poika aikuistuttuaan ryhtyy väkivallantekijäksi. Ei ainakaan Suomen lain mukaisesti.

Samoin on mieletöntä syyttää uskontoa asioista, joita ihmiset tekevät kyseisen uskonnon opetuksia vastaan. Tai on mieletöntä syyttää Jumalaa asioista, joita ihmiset tekevät Jumalan tahtoa vastaan.

Joten suosittelen uusateisteille rehellisyyttä. Erotelkaa uskonnot toisistaan. Älkää syyttäkö uskontoja toistensa teoista. Lisäksi tutustukaa mitä kyseisen uskonnon pyhä kirja tai kirjat opettavat, jotta ymmärtäisitte toimitaanko tämän uskonnon nimissä itse uskonnon opetuksia vastaan. Joten seuraavan kerran kun osoitat syytöksen kristillisyyttä kohtaa, tarkasta onko tekijä vakaumuksellinen kristitty. Jos on, niin tarkasta, tekikö hän tekonsa Uuden testamentin ohjeiden mukaisesti vai niitä vastaan.

Lopuksi totean, että kristillisyyden pyhä kirja on Raamatun Uusi ja Vanha testamentti. Mutta ainoastaan Uuden testamentin opetukset velvoittavat kristittyjä, eivät vanhan. Vanha testamentti kuvaa Jumalan liitto yhden kansan kanssa. Muslimien pyhä kirja on Koraani ja juutalaisten Vanha testamentti. Hinduille pyhiä ovat taas veda-kirjat.

Asia on näin yksikertainen, jos sen haluaa hyväksyä.

Fundamentalistinen ateismi

Länsimaisen ateismin ainut sisältö vaikuttaa olevan kristinuskon vastustaminen. Fundamentalististen ateistien päämääränä on poistaa kristinuskon vaikutus yhteiskunnasta. Tähän ateisteilla on tällä hetkellä kolme valittua asetta:

1. Kristillisyyden yhdistäminen islamilaisuuden terroritekoihin
2. Osoittaa kristillisyyden suvaitsemattomaksi nykyisen homoseksuaalisen suuntauksen kautta
3. Osoittamalla kristiuskon tieteellisen maailmankuvan vastaiseksi, koska jotkut kristityt eivät hyväksy evoluutioteoriaa

Näitä kolmea eri kohtaa uusateistit käyttävät pyhässä sodassaan kristillisyyttä vastaan. Keinoja ovat propagandamainen parjaaminen ja liioittelu. Vakaumukselliset kristityt pyritään osoittamaan suvaitsemattomiksi, ahdasmielisiksi ja taikauskoisiksi. 

Ateistit eivät valitettavasti ymmärrä, että ei ole olemassa arvotyhjiötä. Jos kristilliset arvot poistuvat, niin mitkä arvot tulevat niiden sijaan. Islamismi on nouseva arvomaailma. Islamistit eivät heilauta korvaansakaan ateistien korupuheille ja paheksunnalle. He näkevät ateismin islamille pahemmaksi viholliseksi kuin kristillisyyden. Esimerkiksi maailman suurimmassa islamilaisessa maassa Indonesiassa on lailla kiellettyä olla ateisti.

Maailmassa on tälläkin hetkellä ateistisia maita. Näitä ovat esimerkiksi Pohjois-Korea ja Kiina. On oikein väittää maita ateistisiksi koska hallitsevan luokan maailmankatsomus on ateistinen. Näiden nykyisten ateististen ja entisten ateististen, esim. Neuvostoliiton ja DDR:n, ihmisoikeuksia ei voi pitää esimerkillisinä. Tämäkö on arvomaailman johon ateistit pyrkivät? Viitteen tähän antaa esimerkiksi tunnetun ateistin Tuomiojan puhe Skepsiksen juhlassa, jossa hän näkisi hyväksi, että uskonnollisilla ihmisillä ei olisi oikeutta antaa lapsilleen haluamaansa kasvatusta. Käytäntö olisi sama, jota toteutettiin mm. Neuvostoliitossa.

Nykysuomessa ateistisen arvomaailman hedelmistä ovat negatiivisena esimerkkinä kaksi ateisteiksi tunnustautuvaa ja materialistisen maailmankuvan omaavaa koulupoikaa, jotka päättivät surmata koulutoverinsa.