Darwinismin kassinen ongelma on siinä, että luonnollisimmillaan materialismin maailmankuvan mukaan ihminen on laumaeläin ja petoeläin. Mikäli yksilön arvoa ja etenkin oikeuksia haluttaisiin perustella luonnollisen argumentin avulla, perustelu joudutaan tekemään ristiriidassa darvinismin lähtökohdan kanssa. Toisin sanoen ihmisyys on mahdollista ainoastaan tilanteessa, jossaihminen ei ole laumaeläin eikä petoeläin. Miksi hän ei olisi sitä, onkin sitten vaikeampi kertomus.
Evolutionismi ei ole kovian suosittu ihmiskäsityksen perusta, koska se ei ole aina johtanut ihmisyställisyyteen vaan helposti myös nihilismiin. Sen osoittaa iso joukko ajattelijoita Nietzschestä Linkolaan. Aito darvinisti ei kykene muodostamaan myönteistä, petomaisuuden välttämättä poissulkevaa ihmiskäsitystä. Hän pystyy ainoastaan kehittämään hieman irrationaalisen ja petomaisuuden kanssa kilpailevan, humanistisen käsityksen ihmisen merkityksestä. Evolutionismin peikkona vaanii jatkuvasti yli-ihmisyyden ihanne, jolla kylläkin riittää sosiaalidarvinistisia kannattaji joka sukupolvessa - ikävä kyllä.
Onneksi yleensä materialistinen ateismikin lainaa ihmiskuvaa teismin puolelta.
