Uusateisti elää jatkuvassa darvinistisessa ristiriidassa moraalinsa kanssa

Dawkins puhuu itsekkäistä geeneistä, jotka tuottavat elämään tahtonsa mukaan. Minusta tämä kuulostaa taikauskolta? Dawkinsin mukaan geeni tuottaa ominaisuuksia niin, että yksilön toiminta sosiaalisessa ympäristössä onnistuu paremmin. Minun mielestäni tässä ei ole enää mukana darvinismin sattumaa ja lukemattomien sukupolvien ajan kestävää sokeaa luonnonvalintaa.

Dawkins selittää ihmisten välistä ystävällisyyttä näennäisenä sopuna ja pelkkänä ryhmäitsekkyytenä, rapsuta sinä minua, niin minä rapsutan sinua. Ystävällisyys on darvinisti Dawkinsille kaupankäymistä, jossa menestystä ostamalla yksilö varmistaa oman säilymisensä. Hyvä käytös on dawkinilaisuudessa väline edun saavuttamiseen. Käänteisestihän tämän pitäisi tarkoittaa sitä, että yksilö on valmis syömään toisen heti, kun siitä on hänelle suurempi etu.

Dawkins itse säikähtää päätelmiään ja ryntää seuraavaksi puolustamaan myötätuntoa ja muita hyviä tunteita. Tätä hän ei kuitenkaan pysty perustelemaan darvinismilla vaan päätyy toistelemaan kristillistä etiikkaa, vaikka haluaakin jättää siitä Jumalan pois ja samalla poistaa kaikki perustelut hyvälle käytökselle.

Kun Dawkins ja muut uusateistit haluavat rakentaa ihmisläheistä etiikkaa, niin he joutuvatkin tekemään sen vastustaen "Jumalan tappajan" Nietzschen ajatuksia eikä kristillistä etiikkaa. Ainut kohta missä uusateisti pystyy erottamaan moraalinsa kristillisestä moraalista on seksuaalimoraali. Tätä uusateistit ovatkin sitten alleviivanneet useammalla kynällä, jopa niin vahvasti, että saa käsityksen, että seksuaalimoraali on uusateistille ainut moraalin laji. Tässä he asettuvat samalle viivalle kuin halveksimansa nutturapäiset kristityt moralistit.

Uusateistikin kannattaa konservatiivisia moraalikäsityksiä samoja, joita kristillisyys kannattaa, lasten oikeuksia, perheen suojaa, yksilön loukkaamattomuutta, tasa-arvoja ja muita moraalisia arvoja, joita YK:n ihmisoikeuksien julistuksessa tuodaan esille.

Uusateistilta voi kysyä, että miten on mahdollista, että aikamme pahin totalitarismi, natsismi, perusteli tekojaan juuri ateistisella ja darvinistisella nietzscheläisellä nihilismillä ja toteutti Nietzschen synkkää ihmiskuvaa.

Aikamme toisen ja laajemmalle aikoinaan levinneen totalitarismi, kommunismin, ihmiskuva ja maailmankuva oli myös materialistinen ja darvinistinen. Nykyajan uusateistilla on synkkää seuraa.

Uusateisti joutuu selittämään itselleen miten ihminen eroaa eläinkunnasta, joka darvinismin mukaan toimii luonnonvalinnalla ja vahvimman oikeudella selvitä. Miksi uusateistin pitäisi välittää imisen tunteesta, jos koko ihmiskunnan kehityksen uskotaan darvinilaisesti perustuvan heikkojen häviämiseen? Hitlerin ja Stalinin haamut lepävät uusateismin yllä.

Uusateisti on ristiriidassa: samalla, kun uusateistien maailmankuvan tulee olla darvinistinen, sitä ei saa kuitenkaan selittää darvinistiseksi. Samalla, kun uusateistin tulee hyväksyä evolutionismin periaatteet, hän ei voi missään nimessä muodostaa ihmiskäsitystään niiden perusteella. Kuinka on mahdollista elää tällaisessa ristiriidassa?

Sosiaalidarvinismin aikeuttama ristiriita ateismille

Darwinin tärkeimmät teesit:

• Eliöissä tapahtuu geenitasolla muuntelua mutaatioiden kautta
• Yksilöt tuottavat enemmän jälkeläisiä, kuin ympäristö kykenee elättämään
• Tämä johtaa jälkeläisten taisteluun olemassaolosta
• Näin tapahtuu luonnollinen valitan, jossa elinkelpoisimmat jäävät eloon
• Vähitellen vahvimmat mutaatiot tuottavat uusia lajeja

Darwinin kuuluisan kirjan Lajien synty (1859) koko nimi on "On the Origin of Spiecies by Means of Natural Selection or the Preservation of Favoured Races in the Struggle for Life".

Noista Darwinin teeseistä kaksi on lainattu populaatioteoreetikoilta, esim. Thomas Malthuksen teoksesta Essays on the Principle of Population (1798). Muistan, että lukiossa käsiteltiin biologiassa Malhuksen populaatioteorioita.

Darwin kirjoitti omaelämänkerrassaan, että Malthuksen teoria perusti hänen teoriansa lajien muuntelusta ja luonnonvalinnasta. Malthus sovelsi periaatettaan yhteiskunnan kehitykseen ja Darwin kasvikuntaa ja eliömaailmaan.

Ateistisen aatemaailman mukaan uskonnot ovat väliaikainen vaihe ihmiskunnan kehitystä. Tähän liittyy käsitys, jonka mukaan uskontojen historia jaetaan kolmeen vaiheeseen. Varhaista maagista vaihetta olisi seurannut suurten pelastususkontojen vaihe (erityisesti kristinusko). Toisen vaiheen ateistien mukaan korvaa sekulaari modernismin vaihe. Tämä on yksi syy miksi ateistien mukaan uskontoihin pitää suhtautua järjen vastakohtana.

Maalistuminen onkin siksi ateistien yksi tärkeimmistä ohjelmista. Se on ennen kaikkea kristillisyyden vaikutuksen poistamista yhteiskunnasta. Tässä ateistit ovat aktiivisia. He pyrkivät poistamaan uskontojen opetuksen kouluista ja korvaamaan sen elämänkatsomustietoudella. Kouluista halutaan myös poistaa kaikki kristilliset symbolit, juhlat, virret ja aamuavaukset. Ateistit puuttuvat myös eduskuntakauden aloitusjumalanpalvelukseen tai armeijan valan muotoon. Kärkevimmät ateistit haluaisivat kieltää myös kristillisten symbolien käytön julkisilta paikoilta jopa yksityisiltä ihmisiltä. Euroopassa onkin käyty useita oikeudenkäyntejä, voiko esim. lentoemäntä pitää suurta ristiä kaulassa, saako hotellinomistaja kertoa uskostaan, jne...

Hengellinen ja teologinen maailmantulkinta halutan poistaa ja tilalle tarjotaan ateistista näkemystä, jota suureellisesti kutsutaan tieteelliseksi käsitykseksi. Vaikka tiede ei ota kantaa yliluonnolliseen. Sehän tutkii ja sen tutkimusalueeksi on rajoitettu ainoastaan luonnollinen maailma.

Loogisesti ajatellen darvinistinen maailmankuva johtaa sosiaalidarvinismiin. Eläinten kesken vallitsee olemassaolon taistelu, jossa vahvin voittaa ja vahvimmat geenit jatkavat elämäänsä. Sosiaalidarvinismi vain siirtää tämän olemassaolon taistelun ihmisyhteisöön. Kehitysajattelu ei ole Darwinin keksintö. Antiikin aikana kehitysajatus oli suosittua (uusplatonismi). Mutta Darwinin ansiosta 1800-luvulla tapahtui suunnaton maailmankuvan muutos. Se mukaa ihminen ei ole enää ainutlaatuinen muusta luonnosta poikkeava olento, vaan on yksi eläin.

Darwinin ajatus taitelevasta luonnosta on raaka ja julma, ja se edustaa samalla tavalla kovia ja säälimättömiä arvoja kuin Nietzchen herramoraali. Ne ovat rinnakkaisia ilmiöitä. Darwinin aate tulkitsi uudelleen koko ihmiskunnan suhteen ympäristöönsä ja olemassaolon todellisuuteen. Väkivaltainen olemassaolon taistelu on sisäänrakennettu evolutionismiin. Ihminen on vailla Jumalan turvaa ja selviää vain jos hän on muita ovelampi ja vahvempi olemassa olon taistelussa. Tästä taas seuraa, että darvinismin seurauksena moraali määritetään uudelleen. Sitähän länsimaisessa yhteiskunnassa on tehty jo vuosikymmeniä ja tehdään edelleen.

Niinpä mikään filosofinen rajaus tai sievistely ei pysty erottamaan darvinismia sosiaalidarvinismista. Sillä darvinismi toi kokonaan uuden käsityksen todellisuudesta ja ihmisen asemasta. Siksi evolutionismiin vetoava uusateismi joutuu ottamaan kantaa sosiaalidarvinismiin. Onko mahdollista omaksua evolutionismi hyväksymättä luonnon periaatteellista väkivaltaa? Onko ihminen siis vain eläin?

Britanniassa yhteiskuntaan sovellettu kehitysoppi sai nopeasti jalansijaa. Rasismin tutkijat ovat kiinnittäneet huomiota siihen, että jo evoluutioteorian toinen suuri nimi, A.R. Wallance totesi 1860-luvlulla, että rotuoppia voidaan soveltaa ihmisyhteisöjen ja rotujen väliseen kilpaa. Darvinismissa, jos se hylkää Jumalan ihmisen luojana ja siten ihmisen Jumalan luomana ainutlaatuisena olentona, on siis sisään rakennettuna rasismi. Wallancen mukaan "kehittyneet rodut" tulevat syrjäyttämään "villit kansat ja kulttuurit" darvinismin periaatteella.

Atropologi W.W. Reade kirjoitti 1964, Savage in Afriga, että "musta rotu" tulee väistymään ja jäämään "valkoisen rodun" jalkoihin.

Vahvemman oikeus nousee ei-kristillisestä kehitysajatuksesta, jonka mukaan ihmisen arvo määritetään hänen sivistystason, vahvuuden tai selviytymiskykynsä mukaan.

Sosiaalidarvinismilla on kaksi juurta: eurooppalainen rasistinen kehitysideologia ja Darwinin evolutionismi, joka on jo teorian tasolla sidoksissa ajatuksen vahvemman eloonjäämisestä yhteisössä.

Oswald Spenglerin historian filosofinen teos Der Untergang des Abldlandes (1918-22) seuraa Nietzschen ajatuksia. Hän asetti vastakkain juutalaisuuden sekä kristillisyyden "maagiset uskonnot" ja Euroopan faustisen sielun. Spengler näki juutalaisuuden ja kristillisyyden "uhkana" Euroopan faustiselle sielulle. Tässä on vahva yhtymäkohta nykyisen uusateismin sanomalle uskontojen vaarallisuudesta.

Tästä nousi ensimmäisen maailmansodan jälkeinen juutalaisviha. Juutalaisuuden katsottiin edustavan Nietzschen vastustamaan orjamoraalia ja mennen maailman "sisäisesti kuollutta" aatetta. Se oli vastavoima valistuneelle Euroopalle, joka etsi suuntaansa tieteisuskon perusteella. Taas kuulostaa tutulta, kuin 2000-luvun uusateistien suusta.

Vahvemman oikeuden periaate on Darwinista lähtein sisäänrakennettu modernin ihmisen maailmankuvaan. Väkivaltaisen luonnonvalinnan ajatus ohjasi eurooppalaista ihmiskäsitystä. Siksi esimerkiksi imperialismin raju historia ei ollut vain valitettava välivaihe humanismin täyttymystä kohti kulkevassa evoluutiossa.

Darwinin serkku Francis Galton kehitti imperialismiin sopivaa käsitystä siitä, että valkoiset länsimaalaiset "väistämättä tuhoavat muita rotuja tieltään". Brittiläinen ihmiskäsitys alkoi olla jo 1800-luuvn lopulla evolutionismin mukainen. Sen mukaan "alkukantaiset heimot" eivät olleet ihmisiä samassa mielessä kuin kehittyneemmät "sivistyskansat". Benjamin Kidd kirjoitti kirjan Social Evolution (1849), jossa hän oli vakuuttunut siitä, että eloonjäämisoppi on kristillistä moraalia merkittävämpi ihmiskunnan kehittämistä ohjaava tekijä. Kiddin mukaan rotujen taistelussa huonommat joutuvat alistumaan ja se kuuluu hänen mukaansa kilpailun ankariin "väistämättömiin ehtoihin".

Alexander Tille kirjoitti 1893 teoksessaan Volksdienst: "Vahvemman oikeus kumoaa kaikki historialliset oikeudet". Tämä merkitsi Tillen mukaan "vahvemman rodun oikeutta hävittää alempi rotu."

Sosiaalidarvinismi merkitsee ennen kaikkea sitä, että väkivaltaisesta vallankäytöstä tehdään sivistyneistön oikeus. Sitä tukee luonnontieteellinen maailmankuva, jonka mukaan ihmiskunta kokonaisuudessaan kehittyy vahvemman oikeuden kautta yhä suurempaa kukoustukseen. Nietzcshen ajatuksia mukaillen: kristilliseen orjamoraaliin perustuva säälin tunne estää ihmiskuntaa kehittymästä.

Saksassa 1931 darvinismiin sitoutunut psykiatri Hermann Simon määritteli ihmisarvon sosiaalidarvinismin ehdoilla seuraavasti, "Yksilö on yhteisölle sen arvoinen, mitä hän on kykenevä tuottamaan sille, ja erityisesti ylitse oman välittömän ylläpitonsa... Painolastiolioita ovat kaikenlaiset 'vähempiarvoiset', joiden olemassaolon kustannukset jäävät enemmän tai vähemmän yhteisön maksesttaviksi." Simonin mielestä demokraattinen oppi tasa-arvosta on yhteiskunnalle vaarallinen.

Näin perustettiin rotupuhtaiden ideologian, joka toi karmeaa satoa Saksassa. Eikä tämä rotupuhtauden oppi pysähtynyt Saksan häviöön toisessa maailmansodassa. Vielä 1950-luvulla Uppsalassa toimi rotubiologian laitos. Rotunäkemyksen tieteellisyyteen uskottiin ja aatteen syvyys Euroopassa oli suuri.

Ateisteilla on tapana syyttää elämän rajusta todellisuudesta jumaluuksien tai Jumalan heikkoutta. Todellisuudessa ongelma on täysin päinvastainen. Sosiaalidarvinismi on ihmisen aikaansaamaa ja lähtee materialistisesta maailmankuvasta, jossa Jumala hylätään. Jos kaikki on vain materiaa ja luonnonvalintaa, niin käsitys hyvästä vaikeutuu. Kysymyksessä ei siis ole pahan ongelma, vaan hyvän ongelma. Miksi täällä eläinten kesken pitäisi olla hyvää?

Kuvitelma ihmisen pohjimmaisesta hyvyydestä on osoittautunut vääräksi. Ihmiskunta näyttää toimivan vahvimman oikeuden mukaan. Jotta tästä päästään irti tarvitaan jumalallista eettisyyttä ja moraalia, joka suitsee ihmisen itsekkyyden ja oman edun tavoittelun.

Darvinismi onkin ateismin uskonkappaleista heikoin. Darvinismi perustuu olemassa olon taisteluun ja väkivallan hyväksyntään. Mutta ateistit eivät luonnollisesti älykkäinä ihmisinä voi hyväksyä väkivallan käyttöä ja sillä tavalla astuvat takaisin kohti kristillistä ihmiskäsitystä ja arvomaailmaa. Evolutionismin perusperiaatteet ovat sisäisesti ristiriidassa. Darvinismin luonnonvalinnan hyväksyminen johtaa sosiaalidarvinismiin. Kun darvinistit alkavat perustelemaan ihmisen arvoa he käytännössä hylkäävät maailmankuvansa.