Joulu juhlista ateistisin?

Useana vuotena kaikkien kirkollisten juhlien aikoihin aktiiviateistit ovat olleet vaatimassa kristillisen perinteen pois jättämistä julkisista juhlista ja myös uskonnon opetuksen lopetusta kouluista, lapsi parkojen uskonnonvapauden tähden.

Vaatijoina on pieni joukko aktiivisia ateisteja, jotka ovat välillä herttaisen huolissaan muslimien loukkaantumisista ja välillä kokevat uskonnottomina joutuvansa uskonnollisen pakkosyötön uhreiksi. Tosiasiassa muslimit eivät uskonnollisista juhlista loukkaannu, eikä ateistitkaan (aikuisen oikeesti). Kunhan höyryävät, että saisivat koko maan kulkemaan oman maailmankuvansa mukaisesti.

Mielestäni tässä on melkoinen ristiriita. Monet ateistit tuomitsevat kristittyjä siitä, että he vaatisivat muiden elävän omien arvojensa mukaan. Hyvänä esimerkkinä tästä on viimekesäisen Helsingin Vapaa-ajattelijoiden "vaihda Raamattu pornoon" -kampanjan yksi pääsyytöksistä. Samaa syytöstä esiintyi ateistien taholta myös ns. homokeskustelu tuomioissa. Mutta silti ateistit itse haluavat, että kaikki toimisivat heidän maailmankuvansa ja arvojensa mukaan eli poistavat kaiken uskonnollisuuden koulumaailmasta ja näkyvistä julkisesta yhteiskunnasta. Sehän olisi ateistisen maailmankuvan tahto ja tämän maailmankuvan mukaista. Eikö tämä ole mielestäsi kaksinaamaisuutta ja farisealaisuutta?

Surkuhupaisin tapahtuma, josta kuulin tämän joulujuhlakeskustelun aikana, oli että päiväkotitädit eivät uskaltaneet laulattaa ryhmällä, jossa oli muslimilapsia, mitään kristillisyyteen viittaavaa joululaulua ja muslimilapset menivät tätien kanssa piirissä laulaen "porsaita äidin oomme kaikki ...". (Jos joku ei tajunnut, niin porsas on muslimille saastainen eläin, mutta siitähän ei tarvi olla huolissaan, koska se ei liity kristillisyyteen ja siitä ei siis tarvitse olla häpeissään, koska kristillisyys on nii'in hävettävä juttu, ja kellään ateistilla ei sit niiku ole mitää possuja vastaan.)

Myönnän, että useat kristityt sortuvat välillä tähän samaan. Itse yritän pyrkiä siihen, että en vaadi oman maailmankuvani mukaista elämää niiltä, joilla on eri maailmankuva. Mutta myöntävätkö ateistit sen, että vaatiessaan kaiken kristillisyyden pois koulusta ja sen juhlista he vaativat oman maailmankuvansa toteuttamista muiden ihmisten elämässä? Ja onko se oikein?

Mielestäni olisi oikein, että kukin eläisi oman maailmankuvansa mukaan ja antaisi toisten elää omansa. Jos enemmistö haluaa, että koulussa on kristillisiä joulukuvaelmia ja joululauluja, niin antakoon laulaa ja esittää. Ja ne jotka eivät (tai joiden vanhemmat eivät) halua, olkoot vapaita olla osallistumatta. Eihän vähemmistökristittykään voi vaatia esim. Intiassa, että kouluissa ei olisi hindujumalankuvia. Vai voiko mielestäsi? Mielestäni ei. Hän voi vaatia, että hänen ei tarvitse niitä palvoa ja kumarrella ja, että hän voi silti elää vapaata elämään tasavertaisena samassa yhteiskunnassa. Se on oikeutettu vaatimus.

Toivoisin, että nämä ateistivaatijat tajuaisivat tämän ja eivät vaatisi koko suomea mukautumaan heidän maailmankuvaansa ja elämään sen mukaisesti eli luopumaan kaikesta julkisesta uskonnollisuuden ilmauksista.

Ateistit vaativat kovaan ääneen kaiken kristillisen kitkemistä joulujuhlista

On mielenkiintoista, että uusateistit näkevät uskonnonvapauden ainoastaan vapautena uskonnosta. He eivät kykene näkemään sitä vapautena opettaa omille lapsille omia arvojaan, maailmankuvaansa tai uskontoaan. Monet äänekkäät ateistit ja heid...än järjestönsä haluaisivat kaikkien lapsille, myös kristittyjen, ateistisen kasvatuksen. Eikö tämä ole suvaitsemattomuutta ja itsekkyyttä ja voisiko jopa sanoa neuvostoaikaista?

Opetetaanhan lapsille moraalia. Onko se aivopesua? Lapselle opetetaan, että kavereiden pitää antaa leikkiä omilla leluilla, toista ei saa töniä, pitää kiittää ruuasta, jne. Onko tämä sitten aivopesua? Estääkö tämä sitten lapsia tekemästä myöhemmin omia moraalisia valintoja? Saako lapselle sitten opettaa ympäristön suojelua? Estääkö tämä myöhemmin lapsia tekemästä omia valintojaan?

Monet opettavat lapsilleen jopa poliittista kantaansa. Pitäisikö sekin sitten kieltää, että lapselle tuotaisiin millään tavalla esille oma poliittinen näkemys? Tämähän voi jopa vaikuttaa lapsen poliittiseen kantaan ja estää lapselta poliittisen vapaan vakaumuksen löytämisen.

Entä sitten jos ateisti opettaa lapselle, että Jumalaa ei ole ja että Raamattu on vain kertomuksia, joissa ei ole historiallista perää. Eikö tämäkin vaikuta lapsen maailmankuvaan ja uskonnollisuuteen? Eikö samalla tavalla se ole ateistista pakkosyöttöä? Uusateistien on vain jotenkin vaikea nähdä oman maailmankuvansa ulkopuolelle ja heillä elää mielessä jatkuvasti myytti ateistisen maailmankuvan neutraaliudesta.

Maailmankuva, josta jätetään uskonto pois, ei ole neutraalia se on ateistista. Samoin kuin maailmankuva jossa on uskonto mukana on teististä. Neutraalia maailmakuvaa ei ole olemassakaan.

Mielestäni jokaisella vanhemmalla on oikeus jakaa lapsilleen omia arvojaan, maailmankuvaansa, uskontoaan tai uskonnottomuuttaan. Lapsilla on hyvä taipumus viimeistään teini-iässä kyseenalaistaa vanhempiensa näkemykset ja maailmankuva. Monien ateistien lapsista on tullut kristittyjä ja kristittyjen ateisteja.

Pitävätkö uusateistit uskovia kristittyjä alempiarvoisina, joilla ei ole oikeutta osallistua yhteiskunnan toimintaa?

Kukaan ei estä Suomessa ateisteja toteuttamasta vapaasti ateismiaan. Mutta valitettavasti se ei riitä monelle uusateisteille, vaan heidän kirjoituksista saa sen käsityksen, että he haluaisivat estää kristittyjä harjoittamasta omaa uskoaan tai osallistumasta millään tavalla yhteiskunnallisiin asioihin. Ateisti näkisi mielellään kristityt yhteiskunnan marginaalissa, jossa heille sallittaisiin oman uskonsa harjoittaminen, kunhan ovat hiljaa ja ”kiltisti”. Valitettavasti ainakin minun korvissa tämä kuulostaa samalta kuin käytäntö monessa islamilaisessa maissa, joissa kristityt saavat pitää jumalanpalveluksiaan omissa kirkoissaan kunhan ovat hiljaa ja pysyvät näkymättömissä.

Itseäni vaivaa tämä jatkuva uusateistien kristittyihin uskoviin kohdistuva valheellinen ja vääristävä propaganda, jossa ei ole paljoa totuutta. Ei ateistikaan olisi onnellinen, jos hänen elämäntapaansa kritisoitaisiin jatkuvasti valheellisesti ja vihjailtaisiin, että hänellä ei ole oikeutta olla tämän yhteiskunnan täysivaltainen jäsen. Useat uusateistien kirjoitukset pitävät uskovia jotenkin alempiarvoisina ja merkityksettömimpinä, koska uskovat johonkin, jota ei voi tieteellisesti todentaa. Tällaisen arvostelun ja vihjailun kohteeksi joutuminen ei ilahduta ketään.

Ateistit syyttävät uskovia siitä, että uskontoa käytetään keppihevosena vallankäytössä ja yhteiskunnallisessa toiminnassa. Mutta jos olemme rehellisiä, niin ateismia käytetään ja on käytetty monenlaisena keppihevosena vallankäytössä ja yhteiskunnallisessa toiminnassa. Kansainvälisenä esimerkkinä tästä voidaan mainita Albania, joka oli virallisestikin ateistinen. Kotimaisena esimerkkinä on Suomen ateistien vaatimus uskonnonopetuksen korvaamisesta ateistisella elämänkatsomustiedolla tai vaatimus siitä, että lapselle ei saisi antaa uskonnollista kasvatusta edes kotona. Nämä vaatimukset lähtevät ateistisesta maailmankatsomuksesta.

Ateismi on uskomus siinä kuin mikä tahansa uskonto. Sillä ei ole erityisasemaa tai suurempaa totuusarvoa minkään muun maailmankatsomuksen rinnalla.

Onko uusateismissa muuta sisältöä kuin kristillisyyden arvostelu? Kykeneekö se mihinkään muuhun? Kristillisyydessä on muutakin sisältöä kuin ateismin kritisointi, vaikka siihen valitettavasti joudun eksymään, uusateismin aggressiivisuuden takia.

Onko ateismissa sisältöä?

Nykyisestä 2000-luvun ateismista puuttuu totaalisesti sisältö. Siitä ei ole muuhun kuin levittämään valheellista propagandaa kristityistä uskovista ja heidän uskostaa. Missä on uusateismin sisältö? Ateismi keskittyy vain mustamaalaamiseen, muuta siellä ei ole tarjota. Ateismi jää kevyeksi kun sen pitäisi antaa vastauksia ihmisen pahoinvointiin ja katastrofeihin.

Kansakunnan laajuinen ateismi ei voi toteutua muuten kuin pakkovallan avulla. Ateistisia kokeiluja on tehty historian aikana. Neuvostoliiton ja sen etuvaltioiden hallinto on hyvä esimerkki ateismin vaikutuksesta ja diktatuurista. Albania oli virallisestikin julistautunut ateistiseksi valtioksi. Muut itäblokin maat toteuttivat sitä käytännön hallinnon tasolla kieltäen kaiken uskonnon harjoittamisen, uskonnollisen kirjallisuuden ja antamalla niistä ankaria rangaistuksia sekä uudelleen kouluttaessaan uskonnollisia ihmisiä ateismiin vankileireillä kidutuksen, aivopesun ja psyykkisten lääkeiden avulla.

Nämä ateismin lähettiläät ja pyhän sodan harjoittajat alistivat kokonaisia kansakuntia miekkalähetyksen avulla ateismin auvoisuuteen. Tämän ateistisen kokeilun jälkiä korjataan vieläkin Itä-Euroopan maissa, Venäjällä ja Venäjän alusmaiden alueilla. Valitettavasti näitä ateistisen hallinnon orjuuttamia maita on olemassa vieläkin. Uusateistit pyrkivät viemään länsimaita kohti tätä ihmisoikeuksien kieltävään maailmankatsomukseen. Suomalaisetkin uusateistit pyrkivät maalaamaan uskovista vääristetyn kuvan, jotta he voisivat riistää heiltä uskonnonvapauden ja ihmisoikeudet. Suuntaus tähän on selkeästi nähtävinä Internet-kirjoitteluissa ja uusateistien propagandistien artikkeleissa.