On mielenkiintoista, että uusateistit näkevät uskonnonvapauden ainoastaan vapautena uskonnosta. He eivät kykene näkemään sitä vapautena opettaa omille lapsille omia arvojaan, maailmankuvaansa tai uskontoaan. Monet äänekkäät ateistit ja heid...än järjestönsä haluaisivat kaikkien lapsille, myös kristittyjen, ateistisen kasvatuksen. Eikö tämä ole suvaitsemattomuutta ja itsekkyyttä ja voisiko jopa sanoa neuvostoaikaista?
Opetetaanhan lapsille moraalia. Onko se aivopesua? Lapselle opetetaan, että kavereiden pitää antaa leikkiä omilla leluilla, toista ei saa töniä, pitää kiittää ruuasta, jne. Onko tämä sitten aivopesua? Estääkö tämä sitten lapsia tekemästä myöhemmin omia moraalisia valintoja? Saako lapselle sitten opettaa ympäristön suojelua? Estääkö tämä myöhemmin lapsia tekemästä omia valintojaan?
Monet opettavat lapsilleen jopa poliittista kantaansa. Pitäisikö sekin sitten kieltää, että lapselle tuotaisiin millään tavalla esille oma poliittinen näkemys? Tämähän voi jopa vaikuttaa lapsen poliittiseen kantaan ja estää lapselta poliittisen vapaan vakaumuksen löytämisen.
Entä sitten jos ateisti opettaa lapselle, että Jumalaa ei ole ja että Raamattu on vain kertomuksia, joissa ei ole historiallista perää. Eikö tämäkin vaikuta lapsen maailmankuvaan ja uskonnollisuuteen? Eikö samalla tavalla se ole ateistista pakkosyöttöä? Uusateistien on vain jotenkin vaikea nähdä oman maailmankuvansa ulkopuolelle ja heillä elää mielessä jatkuvasti myytti ateistisen maailmankuvan neutraaliudesta.
Maailmankuva, josta jätetään uskonto pois, ei ole neutraalia se on ateistista. Samoin kuin maailmankuva jossa on uskonto mukana on teististä. Neutraalia maailmakuvaa ei ole olemassakaan.
Mielestäni jokaisella vanhemmalla on oikeus jakaa lapsilleen omia arvojaan, maailmankuvaansa, uskontoaan tai uskonnottomuuttaan. Lapsilla on hyvä taipumus viimeistään teini-iässä kyseenalaistaa vanhempiensa näkemykset ja maailmankuva. Monien ateistien lapsista on tullut kristittyjä ja kristittyjen ateisteja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti