sunnuntai 5. joulukuuta 2010

Pitävätkö uusateistit uskovia kristittyjä alempiarvoisina, joilla ei ole oikeutta osallistua yhteiskunnan toimintaa?

Kukaan ei estä Suomessa ateisteja toteuttamasta vapaasti ateismiaan. Mutta valitettavasti se ei riitä monelle uusateisteille, vaan heidän kirjoituksista saa sen käsityksen, että he haluaisivat estää kristittyjä harjoittamasta omaa uskoaan tai osallistumasta millään tavalla yhteiskunnallisiin asioihin. Ateisti näkisi mielellään kristityt yhteiskunnan marginaalissa, jossa heille sallittaisiin oman uskonsa harjoittaminen, kunhan ovat hiljaa ja ”kiltisti”. Valitettavasti ainakin minun korvissa tämä kuulostaa samalta kuin käytäntö monessa islamilaisessa maissa, joissa kristityt saavat pitää jumalanpalveluksiaan omissa kirkoissaan kunhan ovat hiljaa ja pysyvät näkymättömissä.

Itseäni vaivaa tämä jatkuva uusateistien kristittyihin uskoviin kohdistuva valheellinen ja vääristävä propaganda, jossa ei ole paljoa totuutta. Ei ateistikaan olisi onnellinen, jos hänen elämäntapaansa kritisoitaisiin jatkuvasti valheellisesti ja vihjailtaisiin, että hänellä ei ole oikeutta olla tämän yhteiskunnan täysivaltainen jäsen. Useat uusateistien kirjoitukset pitävät uskovia jotenkin alempiarvoisina ja merkityksettömimpinä, koska uskovat johonkin, jota ei voi tieteellisesti todentaa. Tällaisen arvostelun ja vihjailun kohteeksi joutuminen ei ilahduta ketään.

Ateistit syyttävät uskovia siitä, että uskontoa käytetään keppihevosena vallankäytössä ja yhteiskunnallisessa toiminnassa. Mutta jos olemme rehellisiä, niin ateismia käytetään ja on käytetty monenlaisena keppihevosena vallankäytössä ja yhteiskunnallisessa toiminnassa. Kansainvälisenä esimerkkinä tästä voidaan mainita Albania, joka oli virallisestikin ateistinen. Kotimaisena esimerkkinä on Suomen ateistien vaatimus uskonnonopetuksen korvaamisesta ateistisella elämänkatsomustiedolla tai vaatimus siitä, että lapselle ei saisi antaa uskonnollista kasvatusta edes kotona. Nämä vaatimukset lähtevät ateistisesta maailmankatsomuksesta.

Ateismi on uskomus siinä kuin mikä tahansa uskonto. Sillä ei ole erityisasemaa tai suurempaa totuusarvoa minkään muun maailmankatsomuksen rinnalla.

Onko uusateismissa muuta sisältöä kuin kristillisyyden arvostelu? Kykeneekö se mihinkään muuhun? Kristillisyydessä on muutakin sisältöä kuin ateismin kritisointi, vaikka siihen valitettavasti joudun eksymään, uusateismin aggressiivisuuden takia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti