Useana vuotena kaikkien kirkollisten juhlien aikoihin aktiiviateistit ovat olleet vaatimassa kristillisen perinteen pois jättämistä julkisista juhlista ja myös uskonnon opetuksen lopetusta kouluista, lapsi parkojen uskonnonvapauden tähden.
Vaatijoina on pieni joukko aktiivisia ateisteja, jotka ovat välillä herttaisen huolissaan muslimien loukkaantumisista ja välillä kokevat uskonnottomina joutuvansa uskonnollisen pakkosyötön uhreiksi. Tosiasiassa muslimit eivät uskonnollisista juhlista loukkaannu, eikä ateistitkaan (aikuisen oikeesti). Kunhan höyryävät, että saisivat koko maan kulkemaan oman maailmankuvansa mukaisesti.
Mielestäni tässä on melkoinen ristiriita. Monet ateistit tuomitsevat kristittyjä siitä, että he vaatisivat muiden elävän omien arvojensa mukaan. Hyvänä esimerkkinä tästä on viimekesäisen Helsingin Vapaa-ajattelijoiden "vaihda Raamattu pornoon" -kampanjan yksi pääsyytöksistä. Samaa syytöstä esiintyi ateistien taholta myös ns. homokeskustelu tuomioissa. Mutta silti ateistit itse haluavat, että kaikki toimisivat heidän maailmankuvansa ja arvojensa mukaan eli poistavat kaiken uskonnollisuuden koulumaailmasta ja näkyvistä julkisesta yhteiskunnasta. Sehän olisi ateistisen maailmankuvan tahto ja tämän maailmankuvan mukaista. Eikö tämä ole mielestäsi kaksinaamaisuutta ja farisealaisuutta?
Surkuhupaisin tapahtuma, josta kuulin tämän joulujuhlakeskustelun aikana, oli että päiväkotitädit eivät uskaltaneet laulattaa ryhmällä, jossa oli muslimilapsia, mitään kristillisyyteen viittaavaa joululaulua ja muslimilapset menivät tätien kanssa piirissä laulaen "porsaita äidin oomme kaikki ...". (Jos joku ei tajunnut, niin porsas on muslimille saastainen eläin, mutta siitähän ei tarvi olla huolissaan, koska se ei liity kristillisyyteen ja siitä ei siis tarvitse olla häpeissään, koska kristillisyys on nii'in hävettävä juttu, ja kellään ateistilla ei sit niiku ole mitää possuja vastaan.)
Myönnän, että useat kristityt sortuvat välillä tähän samaan. Itse yritän pyrkiä siihen, että en vaadi oman maailmankuvani mukaista elämää niiltä, joilla on eri maailmankuva. Mutta myöntävätkö ateistit sen, että vaatiessaan kaiken kristillisyyden pois koulusta ja sen juhlista he vaativat oman maailmankuvansa toteuttamista muiden ihmisten elämässä? Ja onko se oikein?
Mielestäni olisi oikein, että kukin eläisi oman maailmankuvansa mukaan ja antaisi toisten elää omansa. Jos enemmistö haluaa, että koulussa on kristillisiä joulukuvaelmia ja joululauluja, niin antakoon laulaa ja esittää. Ja ne jotka eivät (tai joiden vanhemmat eivät) halua, olkoot vapaita olla osallistumatta. Eihän vähemmistökristittykään voi vaatia esim. Intiassa, että kouluissa ei olisi hindujumalankuvia. Vai voiko mielestäsi? Mielestäni ei. Hän voi vaatia, että hänen ei tarvitse niitä palvoa ja kumarrella ja, että hän voi silti elää vapaata elämään tasavertaisena samassa yhteiskunnassa. Se on oikeutettu vaatimus.
Toivoisin, että nämä ateistivaatijat tajuaisivat tämän ja eivät vaatisi koko suomea mukautumaan heidän maailmankuvaansa ja elämään sen mukaisesti eli luopumaan kaikesta julkisesta uskonnollisuuden ilmauksista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti