tiistai 9. elokuuta 2011

Matkalla kohtia ateistista yhteiskuntaa?

Uusateismi on noussut voimakkaasti tällä vuosituhannella. Sen nousu alkoi New Yorkissa islamistien tekemän terroristiteon (jossa kuoli noin 3000 ihmistä) jälkeen. Uusateismilla on voimakkaita julistajiaan, esim. tunnettu biologisti ja kirjailija Richard Dawkins. Näiden uusateistien näkemyksen mukaan uskonnot ovat ihmiselle vahingollisia ja ne pitäisi kytkeä pois yhteiskunnasta.

Näkemyksen juuret ovat saksalaisen filosofi Nietzschen kirjoituksissa ja myös kulttuuridarvinistisissa näkemyksissä. Kulttuuridarvinismin mukaan ihmiskunnan kulttuurinen kehitys kulkee varhaisista maagisista uskonnoista suuriin pelastususkontoihin ja tämän jälkeen sekulaariin moderniin kauteen. Uskontoihin suhtaudutaan tämän näkökannan mukaan järjen ja tiedon vastakohtana.

Nietzsche näki uskonnon ja erityisesti juutalaisuuden ja kristillisyyden tuovan ihmiselle orjamoraalia, jossa alistutaan ulkoa tulevaan moraalisäännöstöön. Nietzschen mukaan se vahingoittaa ihmistä. Herramoraali taas asettaa ihmisen moraalisäännöstöjen yläpuolelle. Tässä ihminen kehittää itselleen omat säännöstönsä. Nietzschen yli-ihminen oli hyvän ja pahan tuolla puolen.

Tämä asettaa uusateismille yhden vaikeimmista haasteista, mikä on moraalin selkäranka, jos uskonnolliset moraalisäännöstöt kielletään? Mistä moraali muodostuu ja muodostuuko se kunkin ihmisen omien halujen ja tarvemaailman mukaisesti. Moraalisissa valinnoissahan usein ihmisten edut joutuvat ristiriitaan. Esimerkiksi oma ja rakastajattaren kiintymys ja halu joutuu vastakkain vakituiselle kumppanille osoitetun uskollisuuden kanssa. Nietzschen oppien seuraaminen vie nihilismiin ja arvokriisiin. Tietoteoreettinen nihilismi kieltää totuuden tietämisen mahdollisuudenkin, arvoteoreettinen nihilismi eli arvonihilismi kieltää moraalisten arvojen, arvostusten tai normien pätevyyden tai mahdollisuuden.

Uusateistien päämäärä on poistaa yhteiskunnasta uskonnolliset piirteet. Uusateismin toimintaalue on länsimaissa. Tällöin uskonnottomuuden päämäärä kohdistuu kristinuskoa vastaan. Uusateistit vaativat yhteiskunnan oleva "neutraali" uskonnoista eli uskonnolliset toiminnat, merkit ja viittaukset pitäisi poistaa siitä. Tässä on yksi uusateistien esittämistä harhoista. He näkevät yhteiskunnan organisaationa, jonka päälle uskonto on keinotekoisesti liimattu. Kun tämä irrallinen uskonto poistetaan siitä, niin jää jäljelle neutraali yhteisö. Asia ei kuitenkaan ole näin. Uskonnoton yhteiskunta on ateistinen yhteiskunta. Ateistinen ja teistinen ovat käsitteinä symmetrisiä. Niiden välillä ei ole välimuotoa. Jos yhteisössä ei ole uskontoja, niin yhteisö on ateistinen. Jos taas yhteisössä on uskontoja niin se on teistinen. Omasta mielestäni on parasta, jos yhteisössä sallitaan ja annetaan elää rinnakkain molemmat ilmaisut.

Uskonnottomaan yhteisöön uusateismi pyrkii erityisesti poistamalla lasten elämästä uskonnollisuuden. Retoriikkana käytetään termiä "aitoa uskonnonvapautta". Tällä tarkoitetaan sitä, että lapselle ei sallittaisi uskonnollista kasvatusta, tällöin lapsi voisi myöhemmin aikuisiällä "vapaasti" valita oman maailmankuvansa. Uusateismi ei halua myöntää, että myös tässä toimii symmetrisyys. Jos lapselle ei anneta teististä kasvatusta, niin hänen kasvatuksensa on tällöin ateistista.

Esimerkiksi nykyinen ulkoministeri, Tuomioja, näkisi hyväksi skepsiksen tilaisuudessa pitämänsä puheen perusteella sitä, että vanhempien ei sallittaisi antaa lapsilleen uskonnollista kasvatusta. Tällöin vanhemmat pakotettaisiin antamaan lapsilleen ateistisen kasvatuksen. Asia on täysin rinnasteinen siihen, jos ateistien lapsille annettaisiin pakolla uskonnollinen kasvatus.

Ateistiset järjestöt ovat vaatineet koulujen uskonnonopetuksen lakkauttamista ja sen korvaamista elämänkatsomustietoudella. Elämänkatsomustietous on saanut alkuunsa ateistien vaatimuksesta saada uskonnonopetuksen korvaaja koulumaailmaan. Elämänkatsomustietoudella pyritään siihen, että lapsille kasvatetaan uskonnoton maailmankuva, toisin sanoen ateistinen. Jos maailmankuvan opetuksessa otetaan huomioon Jumala olemassaolo, niin se on teistinen. Jos maailmankuvan opetuksessa ei oteta huomioon Jumalan olemassaoloa, niin se on ateistinen. Asia on symmetrinen.

Nyt ateistien vaatimus on laajentunut saada elämänkatsomustietouden opetus myös muille halukkaille kuin uskonnottomille. Samalla ateistijärjestöt tekevät voimakkaasti töitä saadakseen uskonnonopetuksen pois kouluista. Tällä toimilla ateistit pyrkivät ateistiseen yhteiskuntaan poistamalla lasten maailmankuvasta Jumalan olemassaolon.

Usein uusateistien kannattama uskonnonvapaus on negatiivista uskonnonvapautta. Tämän näkemyksen mukaan uskonnon vapaus on vapautta uskonnoista. Neuvostoliitossa tämä näkökanta oli puhtaana käytössä, siellä tämän näkökannan mukainen täydellinen "uskonnonvapaus" oli voimassa, kun kaikki maan kansakunnat oli "vapautettu" uskonnoista.

Tämä näkemys rikkoo myös vanhempien uskonnonvapauden siirtää heidän uskonnollista perintöään lapsille. Kielto olisi sama kuin vähemmistökielten edustajien ei annettaisi siirtää omaa kielellistä perinnettä lapsilleen. Uskonnollinen perinne on yhtä tärkeää kuin esim. kansallinen, etninen tai kielellinen perinne. Kukaan ei ole vielä vakavasti ehdottanut lasten tulevaisuuden "valinnen vapauden" perusteelle kieltää vanhemmilta siirtämästä lapselleen etnistä, kielellistä ja kulttuurillista perinnettä.

Tässä vaatimuksessa näkyy ateistien uskontofobia. Uskonto on ateistisen näkemyksen mukaan paha. Tämä käsitys on syntynyt kulttuuridarvinismista ja nietzscheläisestä yli-ihmis-, orja- ja herramoraalikäsityksestä. Näkemystä perustellaan eri uskontojen edustajien tekemillä julmuuksilla. Samalla logiikalla ateismi pitäisi laittaa vähintään ei toivottujen aatteiden listalle. Ateistiset yhteiskunnat ja hallinnot ovat surmauttaneet enemmän ihmisiä kuin mikään uskonto. 1900-luvulla eri ateistiset hallinnot Neuvostoliiton johdolla tappoivat 100 miljoonaa ihmistä. Maailmanennätys tässä julmuudessa on ateistinen Maon hallinto, joka tappoi 65 miljoonaa ihmistä.

Kieltäisikö uusateisti Suomen ruotsinkielisiä puhumasta ja opettamasta lapsilleen ruotsia, jotta heillä olisi "täydellinen vapaus" valita aikuisina äidinkielensä. Tähän on mainittava, että ateistisen hallinnon Neuvostoliitossa harrastettiin myös tätä kielipolitiikkaa. Kysymykseen olisi helppo vastata, että pakkohan lapsen on oppia jokin kieli. Tähän minä sitten vastaan, että pakkohan lapsen on omaksua jokin maailmankuva. Ei ole olemassa neutraalia maailmankuvaa. Maailmankuva on teistinen tai ateistinen. Jos lapselle ei sallita teististä maailmankuvaa, niin hänelle kasvatetaan ateistinen maailmankuva. Kieltämällä uskonnollisilta vanhemmilta lapsensa uskonnollisen kasvatuksen heidät pakotetaan kasvattamaan lapsestaan ateistisen. Se olisi täysin sama, jos ateistin lapsi pakotettaisiin uskonnolliseen kasvatukseen. Nämä ovat symmetriset asiat.

Joten itse toivon, että ateistiset ja erilaiset teistiset maailmankuvat voivat vapaasti elää rinnakkain ja sallia erilaisia maailmankuvia tässä yhteiskunnassa. Kannatan myös sitä, että vanhemmilla on oikeus siirtää oma uskonnollinen tai uskonnoton maailmankuvansa lapsilleen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti