Uusateisti elää jatkuvassa darvinistisessa ristiriidassa moraalinsa kanssa

Dawkins puhuu itsekkäistä geeneistä, jotka tuottavat elämään tahtonsa mukaan. Minusta tämä kuulostaa taikauskolta? Dawkinsin mukaan geeni tuottaa ominaisuuksia niin, että yksilön toiminta sosiaalisessa ympäristössä onnistuu paremmin. Minun mielestäni tässä ei ole enää mukana darvinismin sattumaa ja lukemattomien sukupolvien ajan kestävää sokeaa luonnonvalintaa.

Dawkins selittää ihmisten välistä ystävällisyyttä näennäisenä sopuna ja pelkkänä ryhmäitsekkyytenä, rapsuta sinä minua, niin minä rapsutan sinua. Ystävällisyys on darvinisti Dawkinsille kaupankäymistä, jossa menestystä ostamalla yksilö varmistaa oman säilymisensä. Hyvä käytös on dawkinilaisuudessa väline edun saavuttamiseen. Käänteisestihän tämän pitäisi tarkoittaa sitä, että yksilö on valmis syömään toisen heti, kun siitä on hänelle suurempi etu.

Dawkins itse säikähtää päätelmiään ja ryntää seuraavaksi puolustamaan myötätuntoa ja muita hyviä tunteita. Tätä hän ei kuitenkaan pysty perustelemaan darvinismilla vaan päätyy toistelemaan kristillistä etiikkaa, vaikka haluaakin jättää siitä Jumalan pois ja samalla poistaa kaikki perustelut hyvälle käytökselle.

Kun Dawkins ja muut uusateistit haluavat rakentaa ihmisläheistä etiikkaa, niin he joutuvatkin tekemään sen vastustaen "Jumalan tappajan" Nietzschen ajatuksia eikä kristillistä etiikkaa. Ainut kohta missä uusateisti pystyy erottamaan moraalinsa kristillisestä moraalista on seksuaalimoraali. Tätä uusateistit ovatkin sitten alleviivanneet useammalla kynällä, jopa niin vahvasti, että saa käsityksen, että seksuaalimoraali on uusateistille ainut moraalin laji. Tässä he asettuvat samalle viivalle kuin halveksimansa nutturapäiset kristityt moralistit.

Uusateistikin kannattaa konservatiivisia moraalikäsityksiä samoja, joita kristillisyys kannattaa, lasten oikeuksia, perheen suojaa, yksilön loukkaamattomuutta, tasa-arvoja ja muita moraalisia arvoja, joita YK:n ihmisoikeuksien julistuksessa tuodaan esille.

Uusateistilta voi kysyä, että miten on mahdollista, että aikamme pahin totalitarismi, natsismi, perusteli tekojaan juuri ateistisella ja darvinistisella nietzscheläisellä nihilismillä ja toteutti Nietzschen synkkää ihmiskuvaa.

Aikamme toisen ja laajemmalle aikoinaan levinneen totalitarismi, kommunismin, ihmiskuva ja maailmankuva oli myös materialistinen ja darvinistinen. Nykyajan uusateistilla on synkkää seuraa.

Uusateisti joutuu selittämään itselleen miten ihminen eroaa eläinkunnasta, joka darvinismin mukaan toimii luonnonvalinnalla ja vahvimman oikeudella selvitä. Miksi uusateistin pitäisi välittää imisen tunteesta, jos koko ihmiskunnan kehityksen uskotaan darvinilaisesti perustuvan heikkojen häviämiseen? Hitlerin ja Stalinin haamut lepävät uusateismin yllä.

Uusateisti on ristiriidassa: samalla, kun uusateistien maailmankuvan tulee olla darvinistinen, sitä ei saa kuitenkaan selittää darvinistiseksi. Samalla, kun uusateistin tulee hyväksyä evolutionismin periaatteet, hän ei voi missään nimessä muodostaa ihmiskäsitystään niiden perusteella. Kuinka on mahdollista elää tällaisessa ristiriidassa?